lauantai 18. lokakuuta 2008

18.10.2008: Loppukesän ja syksyn tapahtumia


Tänä vuonna Peppi vietti koko kesän kotona, ei siis valitettavasti päässyt junalla "mummolaan" kuten yleensä on päässyt. Emäntä ja perheen poika reissasivat Itä-Suomen kautta Pohjois-Suomeen ja sieltä takaisin kotiin. Matkan varrelle mahtui paljon kyläpaikkoja, myös koirallisia ja kissallisia sellaisia - siinäpä syy Pepin poisjäämiseen. Meidän neiti kun ei ole kaveria kuin harvojen ja valittujen koirien kanssa (hitaasti lämpenevää sorttia kun on) ja kissoja on mukavampi ajaa puuhun kuin seurustella niiden kanssa. Olipas outoa matkustaa junassa (varsinkin yöjunassa) ilman Peppiä...


Syksyllä Peppi kuitenkin pääsi junamatkalle - nimenomaan yöjunaan. Emäntä lähti sukuloimaan ja otti mukaansa pojan ja koiran. Oma privaattisviittikin varattiin sinivalkoisesta makuuvaunusta ja matka alkoi! Meille sattui vaan huono tuuri hytin sijainnin suhteen. Se sattui olemaan juuri siinä kohdassa junaa, jossa Tampereella junavaunuja siirellään iltamyöhällä. Kitinöitä, nitinöitä ja kolinoita kuultiin siis enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi poika nukkui, emäntä ei kovinkaan paljoa ja Peppi... eipä tainnut juuri silmiään ummistaa :( Istui vaan sängyn jalkopäädyssä ja läähätti (ei kelvannut makuupaikaksi jalkopääty vaikka oma peittokin koiralla oli). Onneksi päämäärässä nähdyt ihmiset korvasivat huonosti nukutun yön. Peppi sai runsaasti virikkeitä ja oli kuin lomalla konsanaan. Pihalla sai mennä vapaana, riitti pallon heittäjiä ja ihania, uusia tuoksuja! Tuttavuutta tehtiin myös emännän siskon Nella-koiran kanssa. Peppi ei varsinaisesti tykkää Nellasta, mutta sietää sitä kyllä. Tärkeintä on se, että neidit voivat olla samoissa sisätiloissa.


Mitähän mahtoikaan koiran päässä liikkua kun reilun viikon kuluttua huomasi joutuvansa taas junaan... yöjunaan. Tällä kertaa emäntä oli lipunostohetkellä varmistanut että pääsisimme paremmassa paikassa olevaan vaunuun. Matka olikin huomattavasti hiljaisempi ja koirakin malttoi asettua hyvin pian makuulle. Ensimmäinen päivä kotosalla sujui Pepin kohdalla varsin rauhallisesti - taisi lomareissu verottaa sen verran pienen koiran jaksamista että ensimmäinen päivä kotona vietettiin enimmäkseen nukkuen... Tietysti ulkoilmaa piti käydä välillä haistelemassa ja syödäkin jotain.



Tänä syksynä Peppi huomasi, että takapihan puolen ikkunoista näkee kivasti metsän puut... joissa hyppelee paljon oravia. Niitä Peppi sitten välillä tiirailee, juosten huoneesta toiseen.